Sukupuoli-ideologian teesit eli väitteet
Ideologia on aate tai oppirakennelma. Sukupuoli-ideologiaksi, gender-ideologiaksi tai sukupuoliaatteeksi kutsutaan näkemystä, jonka mukaan:
Sukupuoli-ideologian synty ja kehittäjät
Tämä ideologia on syntynyt 1990-luvulla ja sen kehittäjinä tunnetaan mm. Judith Butler1 ja Christopher Dummitt. Butlerin ydintavoite oli sukupuolen häivyttäminen: mies ja nainen, avioliitto ja perhe, isä ja äiti, seksuaalisuus ja hedelmällisyys sekä heteroseksuaalisuus oli hänen mielestään normatiivisina käsitteinä tuhottava. Kansan suussa tuo normatiivisuuden vastainen aate on ajoittain pelkistynyt muotoon ”kaikki normaali on tuhottava”.
Judith Butler kutsui itseään feministiksi ja hän puhui ”identiteetin alatyypistä” (engl. subversion of identity). Hänen aatteensa oli kuitenkin hyvin vastakkainen sille, mitä käsitettiin feminismillä.
Hän toi tiettävästi ensimmäisenä sanan ”gender” laajempaan käyttöön tarkoituksella korvata sillä englanninkielen sukupuolta tarkoittanut sana ”sex”.
Hänen käyttämää ilmausta ”gender” pidettiin jopa hieman huvittavana siihen aikaan8 ja toisaalta hänen ideansa olivat monilta osin klassisen feminismin vastaisia. Jos ajatellaan, että sukupuolella ei ole enää merkitystä ja se pitäisi häivyttää, lakkaa feminismikin naisliikkeenä samoin kuin miesten ja naisten välinen tasa-arvokin olemasta. Hänen ajatuksiaan ei toisaalta hyväksytty feminismiä edustaviksi, toisaalta hän muutti lopulta koko feminismin merkityksen ja hänen ajatuksiaan levitettiin feminismin nimissä. Onko se feminismiä vai ei, ja millaista, voidaan olla kahta mieltä.
Tuosta historiallisesta taustasta juontaa ilmaus gender-ideologia eli sukupuoli-ideologia ja sille ominainen sukupuolen ja muiden normatiivisten asioiden häivytys.
Hän oli ja on edelleen huomattavassa asemassa amerikkalaisessa yliopistossa ja hänen aatteensa on levinnyt laajasti.
Christopher Dummit taisteli pitkään väitteen ”sukupuoli on sosiaalinen konstruktio” puolesta, mutta myönsi myöhemmin, että väitteellä ei ole mitään tieteellistä pohjaa vaan se on tekaistu2 . Hän puolustautui: ”En ollut yksin, kaikki tekaisivat ja tekaisevat edelleen asioita. Sukupuolentutkimuksessa toimitaan niin”. Hänen julkaisujaan on käytetty yliopistossa oppikirjoina.
Tämän aatteen edustajien mukaan ihminen voi syntyä ”väärään kehoon”. Tuo heijastaa aatteen keskeistä lähestymistapaa reaalimaailmaa ja pysyviä asioita kohtaan: Oma mielipide tai kokemus itsestä eli identiteetti oletetaan oikeammaksi ja todellisemmaksi asiaksi, kuin fyysinen olemus eli oma keho.
Aate, joka karsastaa ihmisen kahta sukupuolta
Sukupuoli-ideologia yrittää kumota ihmisen lisääntymisbiologisen sukupuolen merkityksen, pyrkii häivyttämään sen näkyvistä läpi yhteiskunnan ja lopulta yrittää kieltää jopa sanojen käyttö, jotka viittaavat ihmisen kahteen eri sukupuoleen. Kieltolistalla silloin ovat esimerkiksi mies, nainen, poika, tyttö, äitiys, isyys, sekä kaikki muu, mistä nämä asiat voisivat tulla jotenkin esiin. Sukupuoli-ideologia ei ole jättänyt rauhaan esimerkiksi ammattinimikkeitä, jotka päättyvät sanaan sana ”-mies” tai Suomessa edes liikennemerkkejä, joissa on tunnistettavissa mies tai nainen hahmona.
Sukupuoli-ideologian vieminen kouluopetukseen ja jopa päiväkoteihin on huolestuttavaa sen haittavaikutusten vuoksi. Sukupuoli-ideologiaa pidetään terveydellisesti haitallisena ilmiönä, erityisesti nuorille3.
Vaikka tuo amerikkalaista perua oleva aate sukupuolten häivyttämisestä näkyy jo laajasti Suomessakin ja sen historia tunnetaan hyvin, silti löytyy edelleen jopa yliopiston piiristä tahoja, jotka haluavat kiistää sukupuoli-ideologian olemassaolon4.
Ottaen huomioon yleinen tieteellinen periaate, että käytännössä toimimaton teoreettinen malli tulee hylätä, on sukupuoli-ideologian levinneisyys hämmästyttävää. Tuon voinee käsittää vain edellä olevan Cristopher Dummitin lausunnon perusteella.
Montako eri sukupuolta?
Väite, että sukupuolten lukumäärä olisi jotain muuta kuin kaksi, nojaa toisaalta sukupuolen kaksijakoisuuden eli binäärisyyden kieltämiseen ja toisaalta sukupuolen häivyttämispyrkimykseen niin, että sukupuoli määritelläänkin tuntemuksena. Opin edustajilla ei ole yksiselitteistä teoriaa eikä myöskään täydellistä yksimielisyyttä, mikä ihmisen eri sukupuolten lukumäärä tarkasti ottaen olisi.
Äärimmillään sukupuolia olisi lukematon määrä, jos ne perustuvat vain omaan tunteeseen, sillä jokaisen tunteet ovat uniikit.
Tuohon perustuen puhutaan myös ”liukuvasta janasta” eli että tuntemus voisi olla myös jotain miehen ja naisen välillä.
Sukupuoli-ideologisen käsitemaailman ulkopuolella sukupuoleen liittyvälle tuntemukselle on ollut olemassa jo pitkään kuvaava termi. Se on sukupuoli-identiteetti eli käsitys omasta sukupuolesta; termi, jota tieteellinen tutkimus on käyttänyt vuosikymmenet. Sukupuoli-identiteetti on psyyken ominaisuus ja se voi vaihdella iän, kulttuurin ja kokemusten mukaan.
Normatiivisuus
Sukupuoli-ideologian kannattajat näkevät normatiivisuuden haittana, koski se sitten sukupuolinormatiivisuutta tai heteronormatiivisuutta.
Ne, jotka eivät kannata sukupuoli-ideologiaa, näkevät asian aivan toisin: Sukupuoli ei ole kulttuurin tai ympäristön muokkaama normi eli ohje tai sääntö, vaan lisääntymisbiologinen tosiasia: ihmisiä on olemassa vain kahta eri sukupuolta eli mies ja nainen. Tätä kutsutaan sukupuolinormatiivisuudeksi. Kahdella toisiaan täydentävällä sukupuolella on tärkeä rooli yhteiskunnan säilymisen kannalta perheen muodostamisen kautta.
Suurimmalla osalla ihmisistä seksuaalinen kiinnostus kohdistuu vastakkaiseen sukupuoleen ja sitä kutsutaan heteronormatiivisuudeksi. Ihmiskunta on säilynyt heteronormatiivisuuden varassa, sillä jokaisen ihmisen taustalla on yksi nainen ja yksi mies.
Tasa-arvo ja yksityisyyden suoja
Jos sukupuolia olisi tuntematon lukumäärä, tulisi sukupuolten välisestä tasa-arvostakin epämääräinen käsite. Lainsäädännöllä on pyritty turvaamaan naisten ja miesten yhdenvertaista kohtelua. Pitkään tehty tasa-arvotyö valuu hukkaan, jos sukupuoli käsitetäänkin yksilön omiin mielipiteisiin, pyrkimyksiin tai tuntemuksiin perustuvaksi. Kuinka tutkitaan palkkatasa-arvoa, jos ei tunnisteta, keiden välistä palkkatasa-arvoa tutkitaan? Miten turvataan turvalliset peseytymis-, pukeutumis- ja wc-tilat tytöille ja naisille, jos kuka tahansa voi katsoa oikeudekseen tulla ko. tiloihin? Naisten sarjat lakkaavat tosiasiassa olemasta, jos urheilukilpailuissa naisten sarjoihin voi ilmoittautua mies, joka kokee itsensä naiseksi. Urheilu on reilua ja tasapuolista vain niin kauan, kuin miehet kilpailevat keskenään ja naiset keskenään.
Tasapuolinen ja oikeudenmukainen kohtelu voidaan turvata vain silloin kaikille, kun kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet perustuvat objektiivisesti todennettavissa oleviin, pysyviin tosiasioihin.
Vihamielisyys ja eri tavoin ajattelevien leimaaminen
Sukupuoli-ideologian hatarasta teoriataustasta on seurannut, että sitä on jouduttu levittämään vaientamalla ja syyllistämällä niitä, joiden ajattelu pohjautuu luonnontieteellisiin faktoihin5.
On väitetty mm., että ”normatiivinen ajattelu on tasa-arvon, yhdenvertaisuuden, ihmisoikeuksien, naisten oikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien vastaista sekä syrjivää”.
Epäselväksi jää, miten näiden raskaiden syytösten esittäjä ajattelee minkään asian parantuvan sillä, jos sukupuolikäsityksestä tehtäisiin ideologinen, pelkkiin tuntemuksiin perustuva ja miten tunne kuvaisi todellisuutta paremmin, kuin lisääntymisbiologinen fakta ihmisestä.
Sukupuoli-ideologian kallis hinta
Asioilla on ikävät seurauksensa. Sukupuoli-ideologia sisältää ajatuksen ”syntymisestä väärään kehoon” ja samalla siihen liittyvän virheellisen ajatuksen, että kehoa korjaamalla ongelma olisi ratkaistavissa. Tuo on mahdollistanut kokonaan uuden nuorten ongelman.
Etenkin tytöt ovat voimakkaasti ottaneet vastaan idean, että heidän murrosikään liittyvä huonovointisuus johtuukin ”väärästä” sukupuolesta, jonka jopa koulukirjankin mukaan6 voi halutessaan ”korjata”.
Tuota kuvaa voivat vahvistaa myös pop-kulttuuri sekä sosiaalinen media, jossa ihannoidaan ja tuodaan korostetusti esiin poikkeavuuksia. Nuori, jolla ei lapsuudessaan ole ollut mitään tämän tyyppisiä ongelmia, alkaakin yhtäkkiä oirehtia haluten vaihtaa sukupuolensa vastakkaiseksi. Ongelmaa on tutkittu tieteellisesti sen laajuuden vuoksi7 ja ilmiölle on annettu englanninkielinen lyhenne ROGD (Rapid Onset Gender Dysforia), äkisti puhkeava sukupuolidysforia3.
Anti-gender — siis mitä?
Sukupuoli-ideologiaa kutsutaan myös nimellä gender-ideologia, joka johtuu sen englanninkielisestä nimestä. Molemmat termit ovat jo aika vanhoja. Sen sijaan anti-gender, anti-gender-toimija ja anti-gender-liike ovat aika uusia ilmaisuja ja nämä käsitteet vaativat hieman tarkastelua liittyen sanojen englanninkielisiin juuriin.
Aina kun tulee uusi aate, on yleensä jo olemassa jokin aate, jota uusi aate yrittää kumota. ”Anti”-etuliite tarkoittaa englanninkielessä vastustamista ja myös haitan tai uhan torjumista. Sukupuoli-ideologia vastustaa ihmisen lisääntymisbiologian merkitystä eli se on ”anti-sex”-ideologia. Englannin kielessä sana ”sex” tarkoittaa ihmisen synnynnäistä sukupuolta lisääntymisbiologisena käsitteenä. Kuten jo alussa todettiin, aiemmin harvinainen sana ”gender” otettiin käyttöön tarkoittamaan tuntemukseen perustuvaa sukupuoli-identiteettiä, mutta sukupuoli-ideologian levittämisen yhteydessä sitä on aktiivisesti tarjottu sanan ”sex” tilalle, tarkoituksella hämärtää sukupuolen merkitystä. Sanaa ”gender” pidettiin aluksi jopa huvittavana8, mutta sen yleistymistä vauhditti sekä sukupuoli-ideologiset julkaisut1 että se, että ”sex”-sana sai vähitellen toisen merkityksen.
Englanninkielessä sanan ”gender” käyttöönotto liittyy kiinteästi feminismiin ja gender-ideologiaan eli sukupuoli-ideologiaan, toisin sanoen pyrkimykseen häivyttää sukupuoli. Lienee aika selkeää, että ei voi olla mitään ”anti-gender”-asiaa, ellei ole ensin sitä ”gender”-aktivismia. Samoin on johdonmukaista, että sana ”anti-gender” tarkoittaa, että ei hyväksy sukupuoli-ideologiaa, vaan kannattaa lisääntymisbiologista faktaa ihmisen sukupuolesta.
Anti-gender tarkoittaa sitoutumista tietoon ihmisen kahdesta lisääntymisbiologisesta sukupuolesta, sekä kaikkea toimintaa, jossa ei hyväksytä sukupuoli-ideologiaa, suhtaudutaan kriittisesti sen levittämiseen ja pyritään ehkäisemään sukupuoli-ideologian aiheuttamia haittoja.
Viitteet
2 thoughts on “Sukupuoli-ideologia — mitä se on?”
Asiallisuuden varmistamiseksi kommentit ennakkotarkastetaan. Muuta keskustelua kuin parannusehdotuksia, korjauksia tai lisäyksiä ei tänne voida ottaa vastaan. Aikaa ja mahdollisuutta laajan keskustelun moderointiin ei ole. Sähköpostia koskien tämän sivuston asioita voi lähettää osoitteeseen arto.okj(ät)gmail.com
Usein sukupuoli-ideologian kritiikeissä yhdistetään transliike feminismiin ja seksuaalivähemmistöihin ja luodaan mielikuvaa transaktivistien, feministien ja homoseksuaalisten ihmisten yhteisestä, monoliittimaisesta rintamasta heteroseksuaalisuutta ja ydinperhettä vastaan. Tämä mielikuva on virheellinen. Viime vuosina myös feministien ja homoseksuaalien keskuudessa on syntynyt liikehdintää gender-ideologiaa vastaan, kun on alettu ymmärtää sukupuolen häivyttämisen seuraukset toisaalta naisten oikeuksille ja toisaalta homoseksuaalisuuden määritelmälle. Gender-liikettä kritisoivaa brittiläistä kirjailijaa JK Rowlingia lainatakseni, naiseuden hävittäminen käsitteenä hyökkää naisten biologiseen sukupuoleen perustuvia laillisia oikeuksia vastaan, ja ilman biologista sukupuolieroa homoseksuaalisuuskin muuttuu käsitteenä mahdottomaksi.
Suomessa seksuaalivähemmistöt ovat perustaneet ensimmäisen järjestön, LHB-Liiton, joka pyrkii vastaamaan kriittisesti gender-aktivistien yrityksiin vesittää homoseksuaalisuuden binääriseen sukupuoleen perustuva määritelmä ja korvata se gender-identiteettiin perustuvalla määritelmällä. Jälkimmäisessä miehen ja naisen muodostamaa parisuhdetta kutsutaan homoseksuaaliseksi, jos kumpikin osapuoli ”identifioituu” samaksi sukupuoleksi. Tämän määritelmän yleistyessä on alkanut yleistyä myös uudenlainen, ”edistyksellinen” homovastaisuus, jossa homoseksuaalisia ihmisiä syyllistetään siitä, että he tuntevat yhteenkuuluvuutta pelkästään samaa biologista sukupuolta olevien kanssa sen sijaan, että tuntisivat vetoa keneen tahansa, jolla on ”sama gender-identiteetti”. Tästä ilmiöstä kerrottiin äskettäin Helsingin Sanomien jutussa ”Biologian merkitystä sukupuolessa ja seksissä ei kannata vähätellä”.